Rivissä jälleen

Viisi viikkoa siinä sitten meni, mutta nyt ollaan terveenä. Kolmas viikko lähti täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja tuntuupa erilaiselta kuin kipeänä, *todella yllättävää*.

Kahtena edellisenä viikkona tuli kiivettyä aika runsaasti. Oli siinä lentopallon superviikkokin neljällä pelillä, joiden myötä tuli voitettua runkosarja. Biitsikurssejakin on tullut vedettyä ja nyt ollaan hiihtämässä näissä maisemissa.

kuva: www.ruka.fi

Takana 1,5 päivää ja 1h laskettelua, plus 1h roikkumista. Tänään ei kelit suosi aktiviteettejä, joten sitten roikutaan taas näissä. /Nora

http://sicgrips.com/Grip-Positions.html

Syitä postailutaukoon

1. Flunssa
2. Ei kai niitä muita syitä ole, kaikki johtuu enemmän tai vähemmän tuosta ykkösestä

Vielä viimeisenä päivänä ennen kuin tajusin olevani kipeä, yritin kisata Nekala Mastersissa. /Nora

Kiitos kuvasta Anskulle!

Kantola Open ja Helsinki Volley kruunasivat viikon 39

Viime viikko oli yksi rankimmista mutta myös yksi antoisimmista viikoista pitkään pitkään aikaan. Mikä klisee, mutta täyttä totta! :)

Joka päivä tiukkaa treenisettiä ja viikonloppuna elämäni ensimmäiset boulderkisat ja lentiksen 1-sarjamatsi sitten vuoden 1996. Hyvin jaksoi ja hyvin meni molemmat, vaikka ensimmäiseen ei osannut kokemattomuuttaan treenata ja toiseen ei ollut treenannut pelipaikalla (libero) spesifisti sitten liigapelaamisen (2006)...

Ensin viikko lyhyesti läpi ja sitten tarkemmin viikonloppuun:

• Ma: Kiipeilyareenalla köyden kanssa 3h
• Ti: Kävellen+julkisilla työmatkat, Lentopalloa yhteensä 4h sisältäen valmennusta, treenausta, valmennusta ja treenausta kolmen eri joukkueen mukana
• Ke: Boulderointia BK Konalassa pari tuntia
• To: Kahvakuulaa ulkoilmassa tunnin verran ja kolme tuntia lentopalloa kahden joukkueen treeneissä
• Pe: Puolisentoista tuntia boulderointia Scarpan kenkiä testaillen BK Konalassa

Sitten lauantaihin ja Hänkin Kantola Openiin.
Voin sanoa, että jännitti. Ei niin paljon kuin vaikka biitsiturnauksissa niinä oikein pelivuosina, mutta pientä hermostuneisuutta oli ilmassa. Ehkä siksi, etten tiennyt kuinka kova taso oikeasti onkaan ja kuinka pahasti otan turpaani. Pukukopissakin oli lajin parhaimmisto (Onnea Katariinalle voitosta ja Anitralle kakkossijasta) samaan aikaan keskustelemassa treenauksestaan. Jännitys kuitenkin kaikkosi Samin ja Aleksin seurassa reittejä tutkaillessa ja lämmitellessä. Kun kello kilahti, päätimme suunnata hiplaamaan otteita helpoimmille reiteille, joita olimme skautanneet. Tavoite, 5 reittiä, tuli täyteen jo ekalla seinällä ja siitä oli kova into jatkaa vaikeammille. Kaiken kaikkiaan 49 reitistä sain kiivettyä 20 ja olin 13 naisen porukassa kymmenes. Yritin noiden 20 reitin lisäksi 6 muuta reittiä, mutta niissä ei ollut oikein mitään mahkuja. Yhdessä jäin toppia vaille vajaaksi ja yhdessä yhtä välimuuvia vaillee, ne lienevät olleen lähimpänä, mutta olen erittäin tyytyväinen. Tuntui, että löysimme Samin kanssa hyvin itselle sopivat reitit ja ettei mitään mahdollista jäänyt kokeilematta.  

Aleksi otti kuvia, mutta muokkaus on vielä kesken, niin laitetaan itse ottamani yleiskuva Hänkistä.
 

Tuo 'Hänkki'-seinän H:n kohdalla oleva valkoinen reitti jäi harmittamaan hiukan, kun en päässyt toisiksi ylimpään otteeseen millään...

Kisan jälkeen kroppa oli aivan hyytelöä. Hyvä että pystyi ajamaan kotiin. Venyttelyjä en tehnyt, koska en jaksanut. Ainoat palauttavat toimenpiteet olivat Gainomax ja jäät olkapäässä. :) Niillä sitten lähdettiin sunnuntain lentismatsiin. Pelimatka on pelimatka ja pelipäivä on pelipäivä, molemmissa oma kutkuttava fiiliksensä ja palloilijalle herkkua. Viime vuosina, kun pelipäivät ovat olleet pitkälti arkipäiviä ei 'Pelipäivä'-fiilistä ole oikein saanut. Eikä bussilla tehtyjä pelimatkojakaan ole viime vuosina ollut. Jo noiden kahden edellä mainitun takia kannatti lähteä mukaan, ja 0-3 voitto vastustajasta oli kivaa plussaa. 

Pelimatkalla Lahden motarilla

Tässä lentopallopeliurani sarjatasoittain:
1993-1994 3-sarjaa Karkkilan Pallokerhossa
1994-1995 2-sarjaa Someron Pallossa
1995-1996 1-sarjaa Someron Pallossa
1996-1997 Supersarjaa Vihdin Lentopallossa
1997-2006 SM-liigaa Vihdin Lentopallossa, Hämeenlinnan Tarmo-Volleyssä, Oriveden Ponnistuksessa, Pieksämäki Volleyssä ja Vanaja Racing Clubissa
2007 kevät -2013 nyt 2-sarjaa Karkkilan Pallokerhossa, Korson Vedossa ja Naarasleijonissa

Ja nyt sitten ns. paluu 1-sarjatasolle 17 vuoden jälkeen Helsinki Volleyn paidassa Mikkelin Passareita vastaan. Varsinainen joukkueeni on yhä Naarasleijonat 2-sarjassa, mutta olen HelVolleyn farmipelaaja. Kehityspelaajaksi ei kai 35-vuotiasta voi enää sanoa... ;) Pelipaikkana oli libero, vaikka oman joukkueen kanssa on tullut treenattua lähinnä passarin paikkaa. Mutta eipä tuntunut haittaavan, tuomarikin sanoi pelin jälkeen, että pelasin kuin vanha tekijä. Vanhaksi tunsin muuten olonikin paluumatkalla. Edellisen päivän boulderit alkoivat vihdoin tuntua hartioissa ja olkapäissä. Onneksi olin varautunut sen verran, että olkapäät menivät kinesioteippiin jo ennen peliä ja lisäksi Kuortti tarjosi vanhalle apteekin, kun nuoremmat menivät karkkikauppaan.

Melkein toivon, ettei 1-sarjapelit jää tähän yhteen, mutta toisaalta meni sen verran hyvin, että tätä hyvää fiilistä ei myöskään haluaisi menettää! :D Sunnuntaisen pelipäivän kruunasi vielä Ylen tarjoama EM-lentiksen finaali, jossa Venäjän Muserskiy (218cm) musersi Italian syötöillään, torjunnoillaan ja keskihyökkäyksillään. /Nora  

Noran Superviikko

Viime viikko oli erittäin täyteläinen. Siellä oli useita monen tunnin settejä sporttia eri muodoissa. Lähinnä kuitenkin lentopalloa ja kiipeilyä.

Ma: Boulderointia Pihlajamäen kaltseilla
Ti: Kävellen Hietalahdentorilta Kisikselle. Lentiksen valmentajakoulutuksessa demoamassa
Ke: Boulderointia uutisiin (18:40 lähtien) BK Pasilassa
To: Pelaamassa ja koutsaamassa omissa treeneissä, koutsaamassa toisen joukkueen treeneissä
Pe: Voimatonta boulderointia BK Konalassa  
La: Vielä voimattomampaa boulderointia Hänkissä
Su: Perhekiipeilyä TK:lla

Pakko lisätä tämän listan päätteeksi vielä maanantai viikolta 39. Vaikka oli menossa neljäs päivä putkeen seinillä, niin jopas kulki Kiipeilyareenalla. Krimppiotteet ovat kehittyneet hurjasti ja tuli lähetettyä 6B yläköydellä ja testattua 6C:tä ja 7A:ta. Molemmat niin lähellä onnistumista ja mikä vielä parempaa, Sami toppas molemmat ja vielä toisen 6C:n. Boulderoinnista on ollut selvästi hyötyä!!

Boulderointitaitoja testataankin muuten ekan kerran tositoimissa jo nyt lauantaina Hänkin Kantola Openissa, jossa reitintekijänä toimii meidän oma kiipeilykoutsiguru Anton Johansson. :) Kantola Open aloittaa kolmen kisan putken peräkkäisinä lauantaina, 5.10. on Sisumasters ja 12.10. Nekala Masters. Ihan Adidas Rock Starsin tasoon ei päästä omalla kohdalla, mutta Nalle Hukkataipaleesta, joka voitti muuten Adidas Rock Starsin karsinnat, sekä Anna Stöhristä pitää ottaa mallia Sisumastersin haastekisassa. :) /Nora
 

Kummipoika ja kummipojan äiti kävivät tutustumassa kiipeilyyn Tampereella. Perheen pienin tyytyi katselemaan kapuamista minun sylistä.

Lähtökohta - 89 lajia

Minulta pyydettiin listaa noista 89 lajista, joita olen tehnyt. Tässä lista Heiaheia.comista niillä lajinimikkeillä, joita siellä on. Lajin perässä myös määrät ja tunnit ja matkat, jos kirjattu:

1. Beach volleyball, 276 times, 547 h
   
2. Walking, 250 times, 212 h, 739.8 km
3. Volleyball, 190 times, 387 h
4. Rope climbing, 175 times, 484 h
5. Gym, 84 times, 60 h
6. Stretching, 82 times, 41 h
7. Bouldering, 79 times, 149 h
8. Acupuncture mat, 77 times, 43 h
9. Core training, 51 times, 10 h
10. Golf, 42 times, 151 h, 126.2 km
11. Cross-country skiing, 40 times, 39 h, 352.9 km
12. Alpine skiing, 32 times, 104 h
13. Massage, 32 times, 32 h
14. Snowboarding, 22 times, 68 h
15. Mountain biking, 18 times, 29 h, 227.5 km
16. Infrared sauna, 17 times, 8 h
17. Kettlebell, 16 times, 19 h
18. Garden work, 15 times, 24 h
19. Pull-ups, 14 times, 1 h
20. Tennis, 13 times, 14 h
21. Hiking, 12 times, 20 h, 19.2 km
22. Mobility exercises 11 times, 4 h
23. Cleaning, 10 times, 18 h
24. Shopping, 9 times, 27 h
25. Climbing, 9 times, 16 h
26. Dancing, 9 times, 12 h
27. Ashtanga yoga, 9 times, 8 h
    
28. Cycling, 8 times, 7 h, 72 km
29. Sauna, 8 times, 4 h
30. Freestyle skiing, 7 times, 32 h
31. Badminton, 7 times, 7 h
32. Swimming, 7 times, 4 h, 2.4 km
33. Fingerboard, 7 times, 3 h
34. Bowling, 6 times, 7 h
35. Snow shoveling, 6 times, 6 h
36. Mushroom picking, 5 times, 10 h
37. Lawn mowing, 5 times, 6 h
38. Crossfit, 4 times, 8 h
39. Frisbee golf, 4 times, 6 h
40. Running, 4 times, 5 h, 23.9 km
41. Stair stepping, 4 times, 2 h
42. Wii, 3 times, 6 h
43. Jumppa, 3 times, 3 h
44. Hydrobic, 3 times, 2 h
45. Kickbiking, 3 times, 2 h, 15.5 km
46. Bodyweight training, 3 times
47. Downhill biking, 2 times, 8 h
48. Sailing, 2 times, 7 h
49. Ice climbing, 2 times, 6 h
50. Berry picking, 2 times, 6 h
    
51. Fishing, 2 times, 5 h
52. Athletics, 2 times, 3 h
53. Acrobatics, 2 times, 3 h
54. Hot yoga, 2 times, 3 h
55. Simplefit, 2 times, 3 h
56. Yoga, 2 times, 2 h
57. Aerobics, 2 times, 2 h
58. Trampoline, 2 times, 2 h
59. Physiotherapy, 2 times, 2 h
60. Snow mobiling, 1 time, 7 h, 199.2 km
61. Open canoeing, 1 time, 4 h, 18 km
62. Kayaking, 1 time, 4 h
63. Nordic walking, 1 time, 2 h, 17.1 km
64. Gymnastics, 1 time, 2 h
65. Curling, 1 time, 2 h
66. Geocaching, 1 time, 2 h
67. Raking, 1 time, 2 h
68. BMX, 1 time, 2 h
69. Football, 1 time, 1 h
70. Squash, 1 time, 1 h
71. Rowing, 1 time, 1 h
    
72. Wood chopping, 1 time, 1 h
73. Figure skating, 1 time, 1 h
74. Pool, 1 time, 1 h
75. Foosball, 1 time, 1 h
76. Deep stretching, 1 time, 1 h
77. Miniature golf, 1 time, 1 h
78. Roller skating, 1 time, 1 h, 6.1 km
79. Sledding, 1 time, 1 h
80. BodyBalance, 1 time, 1 h
81. Dance games, 1 time, 1 h
82. Handstand, 1 time, 1 h
83. Playing with kids, 1 time, 1 h
84. SHAPE, 1 time, 1 h
85. Flexi-bar, 1 time, 1 h
86. Indoor cycling, 1 time
87. Aqua running, 1 time
88. Strength training, 1 time
89. Zumba, 1 time

Kuten sanottua, tuossa on kaikki urheilulajit, urheiluun liittyvät aktiviteetit, liikuntamuodot ja liikuntaa vastaavat suoritukset. Joku voi ihmetellä vaikka saunaa, mutta minulle se on tapa palauttaa lihakset, tai sitten shoppailua, joka taas vastaa minusta tietyllä tapaa golfia kävelymäärältään ja tavaroiden kantamisen osalta. Kaikkia kauppakeikkoja en tietenkään merkkaa, mutta jos kävelen vaikka läpi Aleksanterinkadun ja vielä Manskun ja päälle 4 kerrosta Kampissa, niin kyllä siinä ihan kiitettävästi tulee liikuttua.

Listassa hyvin samanlaisia sportteja ovat vaikka strength training, simplefit, jumppa ja bodyweight training, joten ne voisi niputtaa ehkä yhdeksi neljän sijaan. Toisaalta olen merkinnyt pelkästään athletics, kun olisin voinut merkata erikseen pituushyppy, korkeushyppy, keihäänheitto, kuulantyöntö jne... Monet lajit ovat myös hyvin erilaisia riippuen siitä tehdäänkö niitä sisällä vai ulkona, mutta niitä ei ole kaikissa lajeissa eritelty.

Lähden nyt kuitenkin liikkeelle tuosta 89 lajista ja siihen päälle pitäisi saada 111 lisää. :) /Nora

200 lajia?

Eilen oli hauska päivä, minut satuttiin bongaamaan Ylen uutisiin (kohdasta 18:40 eteenpäin) monilajisporttaajana. Ja pistipä toimittaja minulle sitten haasteenkin, jota en tietenkään urheiluhulluna ja kilpailunhaluisena voinut ohittaa olankohautuksella. Eli 200 lajia plakkariin!!

Kuva napattu Ylen uutispätkästä

Heiaheia.com kertoo, että erilaisia urheilu- ja liikuntaan viittavia lajeja on tullut harrastettua vuodesta 2009 lähtien 89. Mitä lajeja on tehty ennen sitä, en pysty muistamaan, pääosinhan aika nimittäin meni lentopallolle ja beach volleylle, mutta osallistuinpa minä ainakin suunnistuskisoihin ja katukoristurnaukseen kouluaikoina, ammuntaa eri lajeilla tuli testattua armeijassa ja hevosenkin selässä olen ollut. ;) Tuosta 89 lajista on vielä matkaa 200 lajiin, mutta en usko, että niitä keksimällä pitää keksiä. Nimittäin Heiaheia.comin lajipankissakin on jo reilusti yli 400 lajia ja lisää kuulemma pukkaa viikoittain.

Omat päälajit tässä syksyllä ovat lentopallo, sporttikiipeily (kiipeilystä voisi muuten olla enemmän alalajeja Heiaheiassa), boulderointi ja beach volley. Näiden lajien oheen kuuluu myös venyttely, voimatreenit ja toivottavasti mahdollisimman pian jooga. :) Tänä vuonna olen merkinnyt plakkariin 33 lajia, ihan uusia lajeja siinä on ainakin BMX  Sohvaperunoiden kanssa ja taitoluistelu työpaikan kanssa.

Kuva Ylen uutispätkästä

Mitä sitten seuraavaksi? Lähiajan tavoitteina on parit boulderkisat (Sisumasters 5.10. ja Nekala Masters 12.10.) ja lentopallokausi käynnistyy 6.10.Purjelautailu jäi kelien takia tänä vuonna valitettavasti väliin, minua on houkuteltu steppitunnille (Elixia - Cardio Step Interval), työkaveri kehottaa testaamaan triatlonia ja pitää katsoa mitä Sohvaperunat seuraavaksi keksii. :) Heitän pallon myös teille, kutsukaa mukaan, esitelkää uusia lajeja ja tulkaa minun kanssa testaamaan mun repertuaariani. :)

Kaappaus Ylen uutispätkästä

  

Viikko käyntiin joogalla

Viikonloppu meni rentoutuessa. Ainoa edes osittain urheilusuoritukseen rinnastettava teko oli pitkä kävelylenkki lauantaina. Maanantaina oli ohjelmassa jalkapuntti ja päälle normaalista poiketen astanga jooga. (käden kiputilojen takia biitsivuoro oli annattu toisaalle)

Puntti meni aika lailla perusmeinigeissä, mutta joogassa päästiin jo lähes akrobatian tasolle. Sovelletut versiot käsilläseisonnasta yms saivat aikaan 'mukavia' tuntemuksia olkapäissä. Tasapaino löytyi onneksi yllättävän helposti, eikä ne trapetsilihakset olleet ihan koko aikaa viulunkielinä. Tunnin jälkeen olo oli kuin olisin ainakin sentin pidempi.

Tiistaina oli vuorossa Kisis ja lentistreenit. Porukkaa ei ollut paljon, mutta syke oli hyvä. Olkapäissä tuntui maanantain jooga ja vasen kämmen kramppaili. Kuka sanoo, ettei jooga ole urheilua?

Noran sporttiviikko 37

Siinä se taas meni, kokonainen sporttiviikko täynnä hikoilua, pullistelua ja elämyksiä. :)

Keli oli mitä parhain, joten ulkona oltiin aina kun mahdollista. Ja tässäpä tämä, Noran sporttiviikko 37:

• Maanantai: Boulderointia Haukilahdessa
• Tiistai: Kävelyä Helsingissä ja lentopalloa Kisiksellä
• Keskiviikko: Golfia Talmassa
• Torstai: Lentopalloa Kisiksellä
• Lauantai: Kiipeilyä Kakarsbergetillä
• Sunnuntai: Kiipeilyä Kakarsbergetillä

Golf Talma

Kakarsberget/Kauhala, sektori 3. Metsässä alkaa lehdet vallata maan.

Nyt treenataan!

Tämä blogihan kertoo nimenomaan kahden laiskan naisen yritelmistä liikkua, joten nyt pitää oikein erikseen mainostaa, että treenattu on! 😉

Viime postauksen jälkeen on käyty astanga joogassa, lentopallotreeneissä, hierojalla, tenniskentällä, golfkentällä, yleisurheilukentällä, biitsihallilla, puntilla, fyssarilla sekä säbäkaukalossa. Ja monessa kohteessa useampaan otteeseen. Ihan vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Isoin rypistys oli viime viikonlopun 'treenileiri' Vierumäellä. Pe-su väliin mahtui 4 kovaa treeniä, hieronta, tennistä ja golfia. Käsi tuli kinesioteippausten ansiosta hyvin mukana. Maanantain golf sateessa ei ollut enää mukava kokemus ja illalla biitsihallilla puhti oli aika lailla poissa.

Tämän viikon 'sykähdyttävin' urheiluhetki oli kuitenkin almost hole in one Master golfin Forest -kentällä. Mutta kuten todettu niin lähellä ei lasketa. Viikonloppuna levätään ja palautellaan kroppa kuntoon, jotta ensi viikolla jaksaa taas rypist treeneissä.

Aurinko aurinko lettuja paistaa

Ja sehän sopii. Kalliot pysyy kuivina ja ulos viitsii mennä, kun ei ihan heti palellu. Hyttysetkin pysyy loitolla ja ihmisillä on iloinen mieli. :)

Viime viikko oli hyvin kiipeilypainotteinen. Syytäkin olla, kun kuukauden päästä on kisat, Sisumasters. Nooh, viime viikon kiipeilyt eivät kyllä ihan välttämättä edesauttaneet hirveästi sisäboulderointia, mutta kiipeilyä kuitenkin.

Noran sporttiviikko 37:

• Maanantai: 7min aamujumppa, 3h Kiipeilyareena ekan kerran kesän jälkeen ja hienosti meni
• Tiistai: 10min aamujooga, 1,5h + 15min lämmittely lentistreenit omalle joukkueelle
• Keskiviikko: n. 3km kävelyä bussien lomassa töihin ja kotiin, 2h kiipeilyä Nuuksiossa/Solvallassa
• Torstai: 1,5h + 30min lämmittely lentistreenit omalle joukkueelle
• Perjantai: n. 3km potkulautailua kahden kassin kanssa työmatkalla, 2h Tampereen Kiipeilykeskus Anskun kanssa ja oli ihan superkivaa
• Lauantai: n. 3,5h lähestymisineen Kauhala/Kakarsbergetillä sektorilla 5 kalliota koluen, puolisen tuntia venyttelyä
• Sunnuntai: n. 3,5h lähestymisineen Kauhala/Kakarsbergetillä sektorilla 1 hienoaja nousuja ja projektointia

Solvalla seinä sinitaivaan alla

Vielä pientä pohdintaa kiipeilystä, kun ei ole pariin viikkoon tullut kuin raportoitua. ;)

• Leuanvedot ovat jääneet, koska ei vaan jaksa kun tulee kotiin. Pitäisi jatkaa, jos jonain päivänä oikeasti haluaa edes sen yhdenkin leuan vetää myötäotteella. Vastaotteella onnistuu jo.
• Elokuussa kiipeilyä vain ulkona, onnistui hienosti. En käynyt kuin kerran sisällä varmistamassa ja Voemassa bouderoimassa. Silti kiipeilykertoja tuli paljon. 
• Kiipeily sujuu omasta mielestä hyvin. Greidit ei pauku, mutta kiipeily on paljon helpompaa, mukavampaa ja sulavampaa kuin vaikka viime vuonna. Eka suomalainen kuutosen ulkoliidi oli sunnuntaina lähellä, muttei vain jaksanut. Kyljet huusi hoosiannaa ja reisiä hapotti perjantain TK-setit ja lauantain K/K sektori 5:n kapuamiset, ensi kerralla sitten. 
• Pystyn auttamaan ihan hirveästi Samia tekniikoissa ja reitinluvussa, ihanaa että voi olla avuksi!! Itsellä ei vielä voima/otevoima riitä kaikkiin niihin liikkeisiin, joita tarvittaisiin kuutosen ulkoreiteillä. Yhdellä reitillä loppui myös ihan käytännössä ulottuvuus, kun dyno ei krimppi+jalkalista-kombinaatiosta lähtenyt.
• Tällä hetkellä kiipeily tuntuu eniten keskikropassa ja sormenpäissä, erityisesti ulkokiipeily.
•  Sisumastersiin on jonkinlainen treenisuunitelma, mutta toteutuuko se, se on toinen asia. :) /Nora

Mihin katosi viimeiset kolme viikkoa?

Sitähän voisi tietysti luulla, että elokuu otettiin jotenkin rennosti, mutta eihän siinä niin käynyt. Jalat oli aika pitkään tukossa tartanilla intoilusta ja siihen päälle kun otti reippaan taklauksen salibandykentällä, saikin sitten olla muutaman päivän ihan hissukseen. Ainoa urheiluun verrannollinen suoritus oli jalkahieronta.

Seuraavalla viikolla laitettiinkin taas täysi vauhti päälle. Kelit suosivat edelleen ulkoilmasportteja, joten Hietsussa tuli käytyä useampanakin päivänä. Siihen vielä vähän golfia ja parit yleisurheilutreenit niin viikko-ohjelma olikin paketissa. Jalat ottivat loikkia vastaan huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla. Juoksu ei sen sijaan ollut yhtään sen helpompaa tälläkään kertaa. Sunnuntai-iltana pitkä verryttely ja venyttelyt tuli tarpeeseen.

Elokuun viimeinen viikko antoi edelleen säiden puolesta parastaan ja alkuviikko meni biitsin ja golfin merkeissä. Tiistaina kävin Granin kentällä hyppäämässä korkeutta ja heittämässä kuulaa. Hyppääminen oli kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa. Kyllä se vaan tuntui kropassa, että edellisestä kerrasta oli useampi vuosi.

Loppuviikkoon mahtui parikin salitreeniä. Torstaina vähän iisimmin jalkapunttia ja keskikroppaa, perjantaina sitten vähän kovempi kimppatreeni kolleegan kanssa. Yhdistelmätreeni levytangolla oli varsin tehokas, kun sitä tehtiin vauhdilla viisi kierrosta. Hyvää huomenta tekee kyllä kipeää takareisille. Onneksi hommassa oli sentään joku maltti, ettei koko viikonloppua tarvinnut ontua. Ehkä ensi kerralla uskaltaa ottaa vähän isommat painot.

Viikko 35

Viikko 35 meni ehkä nopeammin kuin mikään viikko koskaan. Tein myös sportteja enemmän kuin pitkiin pitkiin aikoihin, yhteensä 25 tuntia, sisältäen lentopalloa, golfia, köysikiipeilyä kalliolla, boulderointia sisällä ja juniorityttöjen lentopalloleirin vetämistä. Huikea viikko, mutta myös erittäin rankka viikko. /Nora

Ei ehdi

Nimittäin muuta kuin tehdä töitä ja sporttailla. Mutta en valita, antaa rattaiden pyöriä, kun ei ole kitkaa. Bloggaaminen vain jää vähemmälle...

Laitetaan viime viikkoa kuvien muodossa:

Piikit kiinni muutama vuosi sitten ostettuihin piikkareihin :)

UPI ja VUFIn kisat Leppävaaran Mondolla.

Meilahden Seaside-sektorilla boulderoimassa

Haukankallio Janakkalassa tarjosi pitkiä trädireittejä mielenkiintoisella kivimuodostelmalla

Aurinkoisen päivän jälkeen pölyt pyyhittiin pois saunassa ja järvessä yömyöhällä

Hämeen/Pirkaanmaan keikka päättyi Rämövuorelle River Golfin kupeeseen. 

Mietteitä viime viikosta nro 34:

• Olipa hauska taas yleisurheilla pitkästä aikaa. Tuloksetkin olivat tyydyttävät: 100m 15,5s, kuula 8,32m, pituus 374cm
• On ollut kiva tutustua melkein joka ulkokiipeilykerralla uuteen paikkaan niin bouldereihin kuin köysikallioihin, viime viikolla uusia paikkoja olivat kaikki 4, Pickala, Meilahti, Haukankallio ja Rämövuori
• On ollut kiva huomata, että kehittyy kiipeilyllisesti, vaikka ei ota siitä sen suurempaa stressiä, eli käy vain ulkona kiipeämässä ja menee sen mukaan mikä on fiilis. Oheistreenit purevat ja tekniikka ei unohdu kun kelien salliessa kiipeilykertoja karttuu säännöllisesti
• Kiipeily on erinomaista sporttia ja se kehittää kroppaa tasapainoisesti!! 

Tästä jatketaan taas uuteen viikkoon, joka on alkanut 3 tunnin lentistreeneillä. ;) //Nora

65 017277 Pohjoista leveyttä

Viikko 33 huipentui pohjoiseen. Viikko lähti liikkeelle tehokkaasti, kuten täällä on kerrottu, välillä mentiin pienillä kierroksilla ja lopulta päädyttiin pohjoiseen.

Eli maanantaina golf ja lentis, tiistaina pystyi vain varmistamaan Kiipeilyareenalla huivi kaulassa ja lämpimät vaatteet päällä, kun kroppa kävi vielä kierroksilla edellisestä päivästä. Keskiviikkona ja torstaina leuanvedot #11 ja #12, perjantaina autossa istumista ja sitten alkoi taas tapahtua.

Vietimme Samin kanssa pidennettyä viikonloppua Pohjois-Savon/Kainuun suunnalla hääjuhlissa. Matkalla päädyimme Auhtovaaralle kiipeilemään. Tällä erää pohjoisin paikka, jossa olemme kiipeilleet kalliolla. Hienon näköinen seinämä, joka tarjosi kivasti haasteita, erityisesti märkänä.

Auhtovaaran oikean puolen sektori

Ehdimme testaamaan vain kahta reittiä. Molemmat liidasivat viitosen sportin (Toimintaterapia, 5+), ja sen jälkeen projektoitiin viereistä kuutosta (Mitäpä se hyvejää, 6a(+)). Olipa muuten rankka 6a, menee varmaan jopa plussan puolelle. Kivaa oli ja kyllä se kiipeily on kehittynyt huimasti, viime vuonna ei olisi ollut toivoa varmasti edes Toimintaterapian kanssa.   

Kainuun metsissä oli tarjolla myös marjoja, namnam.

Isoja mutta hieman mauttomia mustikoita

Makeita, mutta ei ihan vielä kypsiä puolukoita.

Kotimatkalla poikkesimme Kuopion uudessa kiipeilykeskuksessa, Voemassa. Paljon kivoja hänkkireittejä, ei ihan suoraviivaisia, joten sitäkin hauskempia. Paria reittiä lukuunottamatta tuli kiivettyä kaikki 6a boulderit. Täytyy sanoa, että toppaamista pitää treenata, varsinkin kun tuli ilmoittauduttua boulderkisoihin. Jotenkin se manttelointi on vaan aika vaikeaa. 

Kaikki tekstit reiteilläkin on savoksi. :)

Tämä viikko lähti käyntiin aamujumpilla. Latasin puhelimeen WUW-appin, jonka kanssa olen jumpannut nyt kaksi kertaa, maanantaina ja tiistaina. Tekee tosi hyvää.

Maanantaina ehdin pitkästä pitkästä aikaa salille ja tein 30 min kevyen lämmittelytreenin, 10min polkemista-venyttelyt-corea. Illan päätteeksi vielä lentistreenien veto ja itsekin siinä samalla muutama pallokosketus, hyppy ja lihaskuntoliike. Illalla vielä leuanvedot #13 (5-4-4-3).

Tiistaina tutustuin taas uuteen kiipeilypaikkaan, Pickalaan. Sami kävi pari viikkoa sitten katsomassa, kun tuttumme puuhasi sinne reittejä ja kävimme testaamassa niitä. Valitettavasti aika riitti vain yhteen nousuun. Sami träditti erittäin märän 'Portaat vintille' (5)-reitin ja minä putsasin kakkosena perässä. Molemmilla meni ihan superhyvin liukkaudesta huolimatta. Muut reitit olivat sen verran haastavia, että niitä ei lähdetty kokeilemaan. Ensi kerralla sitten, kun löydämme ankkurit, niin voimme virittää yläköyden.   

Kotimatkalla taivas antoi parastaan. Tämä kuva kertoo vain alkusävelet sille, mitä tuleman piti./Nora

"Aurinko laskee selkäsi taa..."

Kiipeilyjuttuja Italiasta In English

Tuli Italian reissusta kirjoitettua pari juttua myös englanninkieliseen kiipeilyblogiin, jota yksi kaveri pitää.
Siellä on juttua meidän (Samin ja mun) Multipitchistä ja häistä. /Nora

Kisakaudet käyntiin

Kolmen viimeisen päivän aikana on avattu kolme uutta kisakautta: golf, beachvolley ja lentis. Kaksi ensimmäistä suoraan kisalla ja kolmas treeneillä.

Biitsillä on tullut vietettyä kesällä useampi tunti, mutta ei itse pelaten, vain valmentaen. Hieman jännitti lähteä suoraan turnaukseen, mutta kaipa tuota lajia on tullut mäiskittyä sen verran monta vuotta (n.20v), että takaraivossa pitäisi olla jotain tallessa. Turnaus oli mallia seka, eli mies-nais-pareilla. Järjestäjänä toimi HBV ja pelipaikkana Hietaniemen Uimaranta, eli Hietsu. Verkko oli viritety korkeuteen 235cm, joka miesten (243cm) ja naisten (224cm) korkeuden väliltä. Toi etua selkeästi miehille, kun naisiakin sai torjua. ;)

Peliparini oli turnauksen järjestäjä, joten kaavio oli hyvä ja pelikenttä paras. :) Lämmittelyn hoidin potkimalla scooterillani Mankkaalta Tapiolaan (5km) ja juoksemalla sekä jumppailemalla rannalla. Olin suurin piirtein ainoa, joka lämmitteli, mutta taisin olla myös turnauksen vanhin osallistuja ja takana vähiten pallokosketuksia tältä kesältä. :D

Alkulohkosta voitto ja suoraan puolivälieriin. Puolivälierässä injury toisessa erässä ja koko nainen ihan sekaisin. Törmäsin palloa hakiessa verkkotolpan kiristysnaruun oikean olkapään takapuolella ja putosin siihen paikkaan. Pallo tietenkin nousi, mutten pystynyt jatkamaan. Erikoisen laaja vaikutusalue tuollaisella kolhulla, huimaus, tunnottomuus käsissä, pääkipu ja jalkojen hermotus ihan sekaisin. Medical Timeout (5min) ja hieman pidennetty erätauko 2. ja 3. erän välillä helpotti. Kolmas erä plakkariin ja välieriin.

Mustelmat tulivat vasta seuraavana päivänä...

Välierissä ei tsäänssejä ja pronssipeliin. Käsi toimi yllättävän hyvin ja pronssihan sieltä napsahti. Finaalissa meidät voittaneen parin naisedustaja joutui lähtemään toisen erän jälkeen ja minulle avautui korvaajan paikka ratkaisuerään. Voitto siitäkin, joten olikohan kokonaissijoitus nyt sitten kakkonen. ;)

Keli oli Hietsussa pilvinen, mutta ihan ok. Vihollinen on muuten tämän verkon toisen pään oikean puoleinen naru.

Tykkään pelata miesten kanssa, koska silloin pitää tehdä teknisesti puhtaita suorituksia. Nopeammin liikkuvaa palloa on myös helpompi ja selkeämpi nostaa ja puolustaa. Onhan 235cm ammattilaisenakin pelaaville miehille aivan liian matala verkko, mutta onneksi heillä oli yleensä järkeä päässä. Tällä kertaa kukaan ei nimittäin vetänyt päin pläsiä ja syöttöjä tuli miehillekin. :)

Sitten siihen toiseen avattuun kisakauteen, eli golfiin. Kiipeilyiltä ei vain ole ehtinyt käydä nurmella. Golf on erittäin paljon aikaa vievä laji ja se vaatisi paljon treeniä, jos sitä ihan oikeasti haluaisi osata. Itse haluaisin kyllä, ja vaadin usein itseltäni liikoja treenimäärään nähden,. Tänä vuonna kiipeilyn kehittäminen on kuitenkin vienyt voiton, joten golfkisaankin pystyi lähteä ilman odotuksia.

Golf-kausi aloitettiin Kurk Golfissa Evitskogissa Kirkkonummella, ei aikaisempia kokemuksia kentästä. Aamu oli sateinen ja se toi mukanaa kisaan myös useamman 'no shown', minun lähdössä oli minun lisäkseni vain yksi. Mutta sitäkin parempi yksi, työn puolesta asiakkaani, mutta muuten oppiäitini, joksi häntä koko ajan kentällä nimitin. :) Siis lentopallovalmentajani lukiosta ja nuorten maajoukkueesta, sekä esimerkki myös monella muulla elämän saralla. Oppiäitini nimittäin liikkuu aivan älyttömästi ja hän ehtii moneen paikkaan vaikuttamaan. :)

Sateen saattelemana peli alkoi aika heikosti. Pitkät ja kapeat väylät ja tuntuman puute näkyivät. Avaukset toimi ihmeen hyvin koko ajan, mutta lähestymislyönneissä oli parantamisen varaa. Lihaskontrolli ja kunto on kuitenkin parantuneet siihen malliin, että jaksoin pitää asentoa paremmin koko 18 väylän ajan ja väsymys ei iskenyt. 'Beat the Pro'-väylällä (meidän 2. viimeinen) sain palautetta Roope Kakolta, että lyönnissä oli vihaa mukana. ;) Ja olimme kuulemma oppiäitini kanssa hyvin urheilullisia. :D Kaksi paria ja 28 bogeypistettä ei ole ollenkaan huono suoritus tämän tasoiselta pelaajalta avauskierrokselle. Ehkä sitä voi toisenkin kierroksen heittää, ei golfkaan hullumpi laji ole. ;)

Kolmatta mainittua kisakautta lähdetään käynnistämään vähän harkitummin, eli treenaamalla. Puolitoista kuukautta on aikaa hioa kuviot kuntoon ja joukkue yhtenäiseksi ennen varsinaisia otteluita. Eihän tuo nyt sitten loppuviimein ole kovin pitkä aika... Itse treenaan ainakin elokuun 1-sarjajoukkueen mukana ja valmennan 2-sarjajoukkuetta, näin maanantainakin, 1,5h+1,5h. Tässä vaiheessa kautta tehdään paljon tekniikkaa ja fysiikka ja niistä maanantainkin treenit olivat tehty.

Mitä muuta, no vaikka sitä, että leuanvedoissa mennään treenissä nro 10: 4-4-3-2 ja rankkaa on. Ja perjantaina otettu yläkropan hieronta meni täysin harakoille, kun törmäsin tuohon naruun, sama jumi tuli takaisin kuin iskusta, no iskuhan se olikin. /Nora

Jalat tukkoon kerrasta

Innostun aina, kun telkusta tulee yleisurheilua. Veri vetää silloin tartanille todella voimakkaasti. Näin myös sunnuntaina.

Kauniaisten urheilukenttä on lähellä ja siellä on aina tilaa. (paitsi 2.div futispelien aikaan) Sunnuntaina lähdin kokeilemaan, miltä se juokseminen tuntuu pitkästä aikaa. No, eihän se hyvältä tuntunut.

Sain kuitenkin tehtyä ihan kelvollisen harjoituksen. 10 x 150m vedot ja päälle vuoroloikat 5 x 40 m. Tajusin lopettaa ajoissa, kun alkoi pohkeissa ja alaselässä tuntua. Maanantaiaamulla tiesi tehneensä.

Nora tuulettaa

Kylläpä nyt sujuu ja sitä pitää tuulettaa tottakai. :D Juhuu!
Kirjoitin alkukuusta, että elokuussa kiivetään vain ulkona. Päätös on pitänyt ja se on tuonut ihan kivaa ulottuvuutta kiipeilyyn. Italian reissun jälkeen ei ollut enää mitään odotuksia kiipeilykesälle, koska viime kesänä ei kiipeily graniitilla oikein sujunut, niin nyt en halunnut ottaa siltä uudestaan pataan havittelemalla pilviin. No, on tässä muutenkin opittu vuoden aikana paljon erityisesti henkisellä puolella kiipeilyn saralla...

Hyvien kelien myötä kiipeilykerrat eivät ole päässeet tippumaan ja tähän mennessä kahdeksan päivän aikana on käyty neljä kertaa kiikuilla, kahdesti köydellä ja kahdesti bouldereilla. Projektointia, treeniä ja välillä lähetyksiäkin, oikein opettavaista ja palkitsevaa. Uusia kiviäkin on tullut spotattua, kiitos keväällä ilmestyneen Etelä-Suomen Bouldertopon ja 27crags.comin. Bemböle tarjosi highballeja (korkeita bouldereita) ja haasteita reittien lukuun, Hanikka taas monentyyppistä probleemaa ja uusia projekteja.

Sitten ne mainitut opit. 1. Ekalla yrityksellä harvemmin onnistuu selvittämään ainakaan betaa, kruksia tai muuten optimaalisinta tapaa nousta, projektointi siis kannattaa, vaikeat muuvit alkavat tuntua helpoilta ja kevyiltä ja jää aikaa jopa etsiä parempia otteita. Koskaan ei kannata luovuttaa. 2. Kun ei ole päässä ajatusta, että "pakko topata" tai "en mä tästä kuitenkaan pääse", niin jo alkaa sujua. On rentoutta, on yritystä, on malttia ja erityisesti aikaa. 3. Harjoituksen ja projektoinnin kautta saavutetut toppaukset ja onnistumiset tuntuvat huomattavasti paremmilta kuin onsightit!! 4. Ulkonakin voi treenata ja projektoida ihan samalla tavalla kuin sisällä, kunhan spottaaja ja pädi on hyvin valmiina.

Näiltä otteilta lähdetään boulder #2 Hanikassa, ei ole ainakaan koolla pilatut .

Se tällä erää kiipeilystä, siirrytään muihin aiheisiin. Avaan huomenna, lauantaina, beachvolley-kauden, turnauksella tottakai. Olen tänä kesänä vetänyt useammat biitsitreenit ja -kurssit, mutta itse ei ole tullut vielä pelattua. Hups! :) HBV:n sekaturnaus Hietsussa, saa tulla kannustamaan! Turnaukseen olen valmistautunut hyppimällä ja kyykkäämällä aina valmennusten ohessa biitsillä. Ovat muuten jumppailut menneet perille, sen verran pakaroissa, reisissä ja lonkissa tuntuu. Mutta hyvältä tuntuu, pitää tehdä lisää, pakottaa nimittäin myös venyttelemään!

Leuanvedot ovat jatkuneet normaalisti, nyt on tehty 9 treeniä ja viimeisimmässä oli sarjana 4-3-3-2. Palautukset ovat 1,5 min tai 1 min sarjojen välillä. Hyvin lähellä ollaan, melkein voi sanoa, että menee yksi kokonainen. :) Voimaa on kyllä tullut lisää ihan selkeästi ja hauiskin kasvanut, vaikka ei sitä tuosta kuvasta ainakaan näe. /Nora

Ylimenokausi

Viime viikon loppupuoli meni todellisen ylimenokauden fiiliksissä. Torstaina oli pientä yritystä vetää paritkin treenit (puntti & beachvolley), mutta muuten meni loppuviikko aika lailla juhliessa.

Tällä viikolla onkin otettu sitten itseä tiukasti niskasta kiinni. Maanantai meni vielä pelkästään golfatessa, mutta muina päivinä ohjelmassa on ollut vähintään 1,5 tuntia biitsiä. Noran vetämissä keskiviikkotreeneissä tuli myös monta hyvää vinkkiä keskivartalon kehittämiseen sekä hyviä lämmittelyliikkeitä ylävartalolle.

Eilinen päivä menikin lähes HC-sporttien puolelle. 4 h golfia tukahduttavan kuumalla kentällä (38 pojoo btw) ja heti päälle 4 h biitsiä Hietsussa ensin naisten verkolla ja myöhemmin miesten verkolla sekapelinä. Illalla oli pakko jaksaa vielä venytellä, enkä nyt ihan muista, koska se olisi ollut yhtä kivuliasta kuin eilen. Pitäisi varmasti venytellä useammin...

Aloittelevan kiipeilijän pohdintaa kalliokiipeilystä Suomessa

**VAROITUS: Tästä aiheesta ei saa lyhyttä kirjoitusta**

Isken oman "Light My Firen" keskustelusoppaan kalliokiipeilystä Suomessa. Keskusteluahan on seuraavanlaisia "Trädi/luomu vs. sportti", "Sporttireittien pulttaus" ja "Greidaus".
Sanastoa:

• Trädi-/luomukiipeily: kiipeily itse asennetuilla varmistuksilla, ks. kiila, heksu, frendi, kamu
• Sporttikiipeily: urheilukiipeily hyödyntäen valmiiksi asennettuja pultteja
• Pultti: reitille kiinteästi asennettu varmistus, johon jatko kiinnitetään
• Greidi: reitin vaikeutta kuvaava luku

Näkyvimmin trädikiipeilyä puolustaa ehkä Pikku-Matti Relaa.com-blogissaan. Edellä linkatun postauksen löysin, kun etsin tietoa Reventeenvuoresta. Tämä kirjoitus herätti itsessä paljon ajatuksia, joita sekalaisesti seuraavassa. Kiipeän toista kesää ulkona, eli olen vasta kiipeilyn alkumetreillä, about ensimmäisellä pultilla. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta kiivetä trädiä, sillä voimaa ei ole niin paljoa, että pystyisin yhtään piissiä asentamaan edes nelosen reiteillä. Toiseksi, trädikurssit ovat aivan täynnä ja ilman kurssia on jopa vaarallista lähteä testaamaan trädikamoja. Kolmanneksi, trädikamat ovat kalliita vielä sen päälle, että on juuri hankkinut köyden, jatkot, slingit, sulkkarit, kypärän, kengät, valjaat jne... Eli, jos sporttireittejä ei olisi, niin en pystyisi kiivetä ulkona ollenkaan. Enkä usko, että olen ainoa, varsinkaan kun kiipeilyn suosio on kasvamassa.

Myönnän, että trädikiipeily on kiipeilyn alkuperäisin ja jaloin muoto ja haluan sen toki itsekin oppia. En silti ymmärrä, että miten pultit reitillä häiritsevät trädikiipeilijää, jos reitti on myös varmistettavissa omilla kamoilla? Pultit eivät ole koskaan otteissa, saati sitten niissä hakeamissa, joihin omat piissit laitetaan. Trädireitit eivät houkuttele edellä mainituista syistä aloittelevia kiipeilijöitä, lapsia tai aikuisia, testaamaan ulkokiipeilyä, ellei ole mahdollista laittaa yläköyttä. Itse kiipeän kuitenkin mielummin alaköydellä (=liidaan), ja yläköydellä kiikun lähinnä  treenatessa ja projektoidessa ennen varsinaista liidinousua. Jos taas kiipeilyn mahdollistaminen suuremmalle joukolle toimii kompastuskivenä, niin kysyn vaan miksi? En ymmärrä miten kiipeilyn suosion lisääntyminen olisi pois keneltäkään. Aloittelevat kiipeävät vielä pitkään alemmilla greideillä, suosio tuo todennäköisesti mukanaan uusia paikkoja kiipeillä (minäkin olen putsaillut uutta reittiä täysin uudelle kalliolle kotiseudulle - huom! luvat kunnossa), lisäävät vaihtoehtoja, uusia ideoita ja näkemyksiä, sekä tietoisuutta ja huomiota lajille. Toki suosiolla on myös kääntöpuoli, eli joskus saattaa olla ruuhkaa...niillä helpoilla reiteillä ja parkkipaikoilla...

Jos sporttireittejä onnistuu löytämään, niin kannattaa olla tarkkana niiden turvallisuuden kanssa johtuen pulttauksesta.
Pitkän kiipeilykokemuksen omaavatkin kiipeilijät ottavat joskus vahvasti kantaa tähän asiaan, esim. sporttireittien turvallisuudesta kirjoitti eräs erittäin kokenut kiipeilijä äskettäin näin:

"VÄHÄN MIETTEITÄ PULTTIEN SIJOITUKSISTA KIIPEILYN TURVALLISUUDEN KANNALTA.

Kesän kalliokierroksilla on tullut huomiotua sporttireittien pulttaukset. Monilla reiteillä ensimmäinen pultti on suhteellisen korkealla ja kuitenkin putoamisen riski on suuri. Toisissa reiteissä ensimmäsien ja toisen pultin väli on niin suuri, että normipudotuksen riski on erittäin suuri. Pulttien sijoittelussa on selkeästi havaittavissa, että Fall Factor arvoista ei ole ollut mitään hajua. Pultteja on sijoiteltu "Reitti on koville jätkille fiiliksellä", eikä sitä tartte muiden kiivetä jos ei uskallusta riitä. Täytyy myöntää, että samaan ajatteluun on tullut itsekin syyllistyttyä kiihkeällä -80-90 luvulla joillakin omilla reiteillä.
Viime viikonloppuna katsoin Rollareissa "Sianlihan orjat" reitin pulttausta, taitaa normipudotus toteutua mikäli liidaaja putoaa juuri ennen toista pulttia.
Kiipeilijöiden määrän lisääntyessä riski, että joku loukkaa itsensä ikävästi vain kasvaa. Voisimme yhteistuumin todetä, että tätä riskiä voitaisiin pienentää tarkastelemalla joidenkin kallioiden ensimmäisen ja toisen pultin sijoituksia.
Ensinousun peirinteitä toki on hyvä kunnioittaa, mutta jos nuo perinteet ovat perua tietämättömyydestä ja tyhmän rohkeasta kiipeilytyylistä on niitä kyettävä muuttamaan turvallisempaan suuntaan.

Itse olen valmis muuttamaan joidenkin vanhojen reittieni pulttausta turvallisempaan suuntaan. Jatkossa, mikäli teen sporttireittejä, tulen ottamaan huomioon ensisijaisesti turvallisuusseikat sekä köyteen kohdistuvat voimat pulttien sijoitusta mietittäessä."

Kuva aiheesta.

Reventeenvuoren talkkarin sanoihin on myöskin helppo yhtyä:
"Nelosen-vitosen reittejä on välillä vähän hankala greidata kun ei itsellä oikein tunnu eroa niissä hirveesti, se on sikäli harmi koska asia ei todellakaan ole mitätön niiden kannalta joillekka harrastus on alussa tai toivetikkilistat liikkuvat noissa greideissä. Jollekin yksilölle ylimääräiseltä tuntuva pultti voi olla toiselle ratkaiseva, varsinkin harrastuksen alussa. Noudatan omassa reitinteossa etikettiä "mitä helpompi sportti-sitä turvallisempi pulttaus" -koska silloin pulttaus palvelee parhaiten niitä jotka ko.reittejä kiipeävät ja turhilta haavereilta vältytään. Lisäksi ihmiset uskaltavat suoraan opetella alaköysikiipeilyä, mistä kiipeilyssä on kuitenkin pohjimmiltaan kysymys.

Kiipeämällä paljon metrejä reitin luku ja varmistamisen suunnittelu alkaa kehittyä, se on osa hyvää kiipeilytaitoa siinä kuin greidin murskaaminen. Ulkomailla sporttia kiivetessä tulee eteen paljon useammin tilanteita joissa täytyy osata ennalta pidentää jatkoa tarvittaessa, trädikiipeilyssä asia on enemmänkin sääntö kuin kuin poikkeus ja keskeinen taito. Mutta toki reitit pyritään aina pulttaamaan mahdollisimman suoraan, aina tämä ei kuitenkaan ole monista eri syistä johtuen mahdollista."

Toni-talkkari tuossa mainitsikin jo ulkomaisesta pulttauksesta. Siihen voisin itsekin kommentoida, että esim. Italiassa ei pultteja kauheasti säästellä, eikä se minusta tee reiteistä yhtään sen huonompia tai tylsempiä. Jos ei pysty tai tuntuu turhalta klipata, niin sitten ei klippaa. Itse kuitenkin klippaan kaikki, koska koskaan ei voi tietää ja kiipeilyssä turvallisuus menee minusta kaiken edelle...

Toni-talkkari tarttui kirjoituksessaan myös greidaukseen. Tämä on asia, jonka yli olen pikku hiljaa päässyt omassa päässäni. :) Mutta tuottaa silti aika ajoin päänvaivaa kiivettävää etsiessä. Suomessahan ei ole ihan hirveästi pienen greidin sporttireittejä. Aloittelevana kiipeilijänä etsii toposta kuitenkin niitä pienimpiä greidejä, joille voisi olla toivoa. Alla on kuva, jossa on verrattu rankalaista greidausta vanhaan ja uuteen suomalaiseen greidaukseen. Ranskalainen greidaus on käytössä yleensä sporttireiteillä (ainakin Italian kivillä) ja erityisesti sisällä. Suomalainen greidaus on käytössä trädi-reiteillä. (Vertailu on vanha, mutta niin ovat monet reititkin Suomen kallioilla)

Poimittu Relaa.comin keskustelusta

Kuten sanottua, olen itse päässyt jo hieman yli siitä, että Italiassa ja sisällä kannattaa kokeilla ja jopa pääsee ylös aivan eri greidejä kuin Suomessa ulkona. Osittain tämä johtuu myös pulttauksesta, mutta pääasiassa siitä, että niitä helppoja reittejä ei täällä vain ole. Graniitti ei ole optimaalista kiveä aloittelevalle kiipeilijälle, koska siinä ei ole kovinkaan usein isoja otteita käsille (kahvoja), lähinnä halkeamia ja listoja, jaloille pitää osata käyttää kitkaa ja pieniä kiteitä, kalliot ovat matalia, eli kokonaisgreidi on isompi, ja kallio on usein märkää ja liukasta. Viime kesänä turhauduin täysin, kun en päässyt mitään ylös. Tänä kesänä kehitystä on selvästi tapahtunut, sillä pääsen jo melkein kaikkia vitosen reittejä (sisällä ja Italiassa menee 6A ja jopa 6B). Greidi ei ole minulle mikään mittari, mutta haluan kiivetä, jos vain olisi jotain mahdollista kiivettävää!! Ja mahdollisella kiivettävällä tarkoitan nelosen ja vitosen sporttireittejä järkevällä pulttauksella!

Rauhaa ja rakkautta ja hyviä kiikkuja kaikille tasosta ja kokemuksesta huolimatta !! *Nora

  
           

Graniittia

Olipa huippua kiivetä Suomi-kallioilla! Sanoinko mä todella tuon? En olisi uskonut Italian kalkin jälkeen. :D

Paluu graniitille ei ollut ollenkaan niin paha kuin kuvittelin. Helppoa se ei ollut, eikä kevyttä, erilaistakin mutta antoisaa. Viikonlopun jäljiltä varsinkin olkapäät valittavat ja kroppa on naarmuja täynnä. Oli se vaan sen silti arvoista. Kräkkiä, jättifleikkiä, isoja muotoja, listoja, kiteitä ja rosoa, niistä on Suomi-kiipeily tehty. Greidit ei paukkuneet, eikä lähetyksiä tullut lukuisia määriä, mutta eipä niitä lähdetty hakemaankaan.

Onnistuneen kiipeilyviikonlopun salat ovat hyvä keli, upeat kalliot, ei kiirettä, ei ennakko-odotuksia ja loistava seura. Näitä kaikkia oli tarjolla, joten ei muuta kuin nauttimaan.

Lauantaina Haukkakallio Loviisan kupeessa tarjosi palkitsevaa projektointia ja pari onsight-liidiä. Sami liidasi köyden 100 Salamaa (6a)-reitille, mä kakkostelin ja sitten projektoitiin. Italiassa ei oltu totuttu noin fyysisiin reitteihin, joissa pitää käännellä paljon kroppaa, tehdä isoja muuveja ja luottaa jaloilla kitkaan. Kolmannella nousulla sain yhtä roikkumista vaille valmiiksi puhtaan nousun yliksessä (muttei ihan ilman puukosketusta). Samilla meni neljäs ylös puhtaasti, jopa ilman hipaisuakaan puuhun. En vain jaksanut enää siinä vaiheessa puristaa, ja en jaksanut enää neljättä yrittää. Ensi kerralla! :)

Sata Salamaa alkaa puun oikealta puolelta ja kolon kohdalta siirrytään puun vasemmalle puolelle.

Vaikka salamoinnin jälkeen olinkin aivan puhki, niin oli kova halu liidata vieressä nököttävät vitoset Kanjonissa. Ensin Kotkan Ruusu (5+/5C) ja sitten Moon Bridge (5+/5C). Onneksi tuossa järjestyksessä, koska muuten Kotkan Ruusu olisi saattanut jäädä yrittämättä. Moon Bridge oli todella fyysinen reitti jostain syystä. ensin jammailua 50 cm raossa, sen jälkeen halkeamaa ja lopussa kurottelua kivien yli. Ehkä enemmän henkistä raskautta kuin fyysistä, vaikka sai siinä punnertaakin, jopa mantteloida.

Kiipeilyjen jälkeen lähilammikkoon (Särkjärvi, ei siis kallion viereinen Pitkäjärvi) putsaamaan pahimmat ruhjeet ja pölyt, sekä aloittamaan palautus.Vesi on nimittäin sen verran kylmää, että lihakset tykkää. Varmaan päälle 20C, mutta tälle vilukissalle ja kuumotetuille lihaksille sopivan vilpoisaa.

Särkjärvi

Uinnin jälkeen nautittiin eväät, kesäkeittoa makkaralla. :) Onni on hyvä termari, joka pitää keiton lämpimänä koko päivän. Muistaretkivälineistä hieman lisää tuonnempana. :)

Namnam! :P

Lauantaille oli myös leuanvetotreeni kalenterissa. Nro 7, 3-3-3-2, tiukkaa oli. Päälle vielä kunnon venyttelyt ja kylmähoidot, erityisesti käsille.

Sunnuntaina autonnokka käännettiin hieman pohjoisemmaksi, eli Reventeenvuorelle. Tosiaan tuolla 27crags.com:ssa ei tietoja ole tarjolla, saati muualla netissä, eli Suomen Kalliokiipeilyreitit 2008 antaa parhaimman tiedon. Paikka on huikea, ihan yllättäen monta kymmentä metriä korkeaa seinää keskellä metsää. Helppo lähestyminen ja paljon parkkitilaa. Suosittelen!

Me menimme suoraan Klassikkoainesta-sektorille, jossa on ehdoton hiljaisuus-käsky. Onneksi paikalla ei ollut muita ja pääsimme sinne, sillä siellä saa olla vain kaksi köysistöä kerrallaan. Valitsimme sporttia, eli paikan vitoset 5b ja 5c (Joskus vielä Yosemiteen). Aika tiukkoja sanoihin, siis fyysisesti. Ihan älyttömän hienot reitit, mutta vaatii kuntoa, jota ei ole. Taas mentiin kräkissä ja fleikin reunassa, roikuttiin listassa ja keikuttiin kitkalla. 5b meni liidaten, 5c kakkostellen pienellä tauolla, en tiedä olisinko uskaltanut liidata.

Sieltä se vuori kurkistaa.

Taas aivan puhki fyysisesti, mutta lisää piti kiivetä. Pulla (6a) kakkosena, vaikka olis varmasti pystynyt liidatakin, onneksi on Sami, joka vie yläköyden, niin minä voin peesailla. :) Halusin vielä kuitenkin liidata ja hamusin 5a-reittiä Urut-sektorilta. Ei mennyt kuten Strömsössä, eli ei noussut kruksista tämä hyllylle, vaan oksalle laulelemaan. Onneksi oli puu reitin vieressä, että pääsin ankkurille. Ensi kertaan jäi se toppaus ja myös kaverin tekemän reitin testaus, eli trädiopettelu.

Kiipeilyjen jälkeen retkiruokailu ja pulahdus Kymijokeen. Palautuminen taas aloitettu kylmennyksellä ja tankkauksella. Vesi oli selkeästi kylmempää kuin edellisenä päivänä. Ihme kyllä kotona jaksoi vielä venytellä ja antaa kylmähoitoa. Onneksi on geelipusseja poikineen, kun kolme paikkaa pitää yhtä aikaa jäädyttää.

Elokuun alku muuten: Biitsitreenien ohjaus to, 1,5h /Nora